Serteja-Rudnjan keramiikka on ensimmäisiä Länsi-Venäjällä käyttöön otettuja kivikautisia keramiikan traditioita. Sen pioneerikäyttäjät olivat todennäköisesti mesoliittiset ryhmät, jotka elivät pienellä Pihkovan alueella Valdain ylängön eteläpuolella ja Baltian itäosissa Väinäjoen, Dneprin ja Lovatin jokilaakoissa. He omaksuivat keraamisen tradition ennen 6300 eaa., kun Sertejan keramiikan (,  tai ) valmistustaito opittiin Väinäjoen, Dneperin ja Lovatin rajaamalla suppealla alueella. Keramiikan nimitys juontaa asuinpaikkojen vieressä virtaavasta Sertejan joesta () tai läheisestä kylästä (), joiden läheltä varhaisimmat astiat löytyivät. Ryhmät lopettivat Sertejan keramiikan valmistuksen noin 5300 eaa. ja jatkoivat tämän jälkeen Rudnjan keramiikalla (,  tai , Rudnjan kylä). Näitä aiemmin erillisiksi tulkittuja traditioita voidaan pitää saman tradition peräkkäisinä vaiheina. Rudnjan keramiikan valmistaminen loppui noin 4500−4400 eaa.. Keraaminen traditio aloitti seudulla uuden kivikautisen kulttuurivaiheen, jota kutsutaan venäläisessä kirjallisuudessa neoliittiseksi ja suomalaisessa kirjallisuudessa subneoliittiseksi kivikaudeksi.[1][2]